- Tämä aihe sisältää 1 vastaus, 1 ääni, ja päivitettiin viimeksi 22.3.2025 16:39
toimesta.
- Kommentit
Laatijat asettavat itselleen erilaisia teknisiä tavoitteita. Sanarisin foorumissa jotkut kiinnittävät kovastikin huomioita laadintateknisiin asioihin.
Laadintateknisillä seikoilla tuskin on kovin suurta merkitystä tavanomaisille ratkojille. Itse haluaisin tietää, miten ratkojat yleisesti ottaen erilaisiin detaljeihin kiinnittävät huomioita.
Aulis Lehdon ristikoissa on satunnaisesti teknisiä heikkouksia vihjeiden sijoittelussa. Olen ymmärtänyt, että orporuutu on lähtökohtaisesti tyhjä ruutu, josta ei lähde ratkaisusanaan suoraan vasemmalle eikä alas. Lehto laittaa tällaisissa tapauksissa ruutuun jonkun vihjeen, jossa nuoli osoittaa, minne ratkaisusana tulee. Erkki Vuokilan kustantamissa ristikoissa tällainen tilanne ei ole hyväksyttävä. Tuskin Kolmiokirja tai moni muukaan julkaisija niitä hyväksyy.
Suomi24:ssä jonkun (todennäköisesti ammattilaisen) mielestä orporuutua muistuttava tilanne ei ole orporuutu, jos samassa kokonaisuudessa on ns. linkkinuoli (pääkuvasta johdettu ratkaisulauseen seuraavan sanan osoittamiseen liittyvä nuoli). Minusta linkkinuoli ei poista orporuutuluonnetta.
Sellainen tilanne on esimerkiksi ristikossa no 3362. Ruudussa on vihje yläpuolella olevalle sanalle. Esitän sen ja muita kohtaamiani tilanteita eri Lehdon ristikoissa alla olevassa kuvassa. Joko kaikki vaalean siniset ruudut ovat orporuutuja tai sitten mikään ei ole. Tummemman siniset ruudut edustavat muita vihjeruutuja ja harmaat ruudut viittaavat pääkuvasta johdettuihin sanoihin. Kuvassa on vain katkelmia eri ristikoista, mistä syystä harmaat ruudut katkeavat.
Olen saattanut tulkita hyväksyttävän vihjeruudun liian ahtaasti pitäen ei-orporuutuna vain ruutua, jonka laitaviivasta alkaa ratkaisusana normaalitapauksissa joko vasemmalle tai suoraan alas. Tilanteet, joissa ratkaisusana alkaa ruudun äärikulmasta olen tulkinnut orporuuduksi.
Sain tähän Sanarisin foorumissa seuraavan vastauksen (vastaus on poistettu)
103. FunnyLainaa18.3.2025 klo 18:26Vähän väliä Hesarin ristikoista jotain protestoidaan, mutta Tapio on ensimmäinen joka huomauttaa orporuuduista. Nuo esimerkeissä ovat ns. puoliorporuutuja, joita suositellaan välttämään, mutta niitä ei ole kielletty. Onhan ruuduissa vihje, vaikka niistä sana lähtee väärästä reunasta, normaalista poikkeavaan suuntaan.
Kyse olisi siten nimimerkki Funny mukaan laadinnallisesta heikkoudesta, mutta ei suoranaisesta laadintavirheestä.
Normaalilla tavalla vihje laitettuna vihje tulisi joko ratkaisusanan vasemmalle puolelle tai sen yläpuolelle. Jotta ei tulisi täysin tyhjiä ruutuja, Lehto on sijoitellut vihjeitä ns. puoliorporuutuihin kulmanuolia hyödyntäen. Kulmanuolia käytetään yleensä vain tilanteissa, joissa niitä on pakko käyttää. Tällainen tilanne on aina se, että ratkaisusana ulottuu sivun ylälaitaan tai vasempaan reunaan. Muu tilanne on esimerkiksi se, että aivan pääkuvan vierestä alkaa ratkaisusana, jolloin vihjettä ei voi laittaa ratkaisusanan aloitusruudun vasemmalle puolelle. Minusta Lehto käyttää kulmanuolia peittääkseen ristikoidensa teknisiä heikkouksia. Tosin HS:n ristikoiden ratkojat eivät puoliorporuuduista välitä eikä niistä ole ratkonnan kannalta haittaa.
En ole vastaavia tilanteita muiden ristikoissa tavannut. Jos laadintavaiheessa tulee esittämieni kaltaisia tilanteita, laatijat yleisesti pyrkivät korjaamaan ristikoita niin, ettei vastaavia tilanteita jää julkaistuihin ristikoihin. Asialla on sikäli minulle merkitystä, että voisinko omissa ristikoissani hätätilanteissa käyttää Lehdon käyttämiä vihjeiden sijoitteluja. Koska niitä pidetään ei-suositeltavina ratkaisuna, jokainen puolipuoliorporuutu olisi tekninen heikkous. Teknisesti heikkolaatuisiksi puoliorporuudut Lehdonkin ristikot tekevät.
Aulis Lehdon ja Veijo Wirénin ristikoissa on paljon alku- ja loppupiiloja. Piilokirjainten suhteellinen osuus voi olla myös suuri. Alku- ja loppupiiloja on hieman myös Sanarisin tuottamissa ristikoissa. Joitakin laatijoita lukuun ottamatta, niistä myös Sanarisin foorumissa huomautetaan ja paheksutaan.
Kautta aikojen varmaan eniten alku- ja loppupiiloja on ollut Mirja Pihlajamäen SK 42/1998 16×27 ruudun kokoisessa ristikossa, jossa niitä oli peräti 21 kpl (kokonaispiilokirjainmäärä oli 40 kpl; 13% kaikista kirjaimista). Aulis Lehdolla pitäisi olla yhteensä 34 kpl alku- ja loppupiiloa, jotta niitä olisi suhteessa ristikon kokoon (26×27) yhtä paljon.
Mutta miten tavan ratkoja niihin kiinnittää huomiotta? Minusta ne ovat ongelma vain tilanteissa, joissa niissä on todellista haittaa oikean ratkaisusanan saamiseksi. Jos esim. viisikirjaimisessa sanassa on alkupiilo, keskellä piilo ja lopussa piilo, mahdollisia ratkaisusanoja voi olla paljonkin.
Heikot liittymät eri alueiden välille aiheuttavat sen, että alueista tulee lähes itsenäisiä miniristikoita, jolloin muista alueista ei tule tukea ratkontaan. Niitä olen nähnyt Veijo Wirénin ristikoissa. Aiemmin niitä oli paljon eräällä Sanarisille ristikoita tehneellä laatijalla (hänen ristikoita ei ole pitkään aikaan enää julkaistu).
Suuret alueet ristikoiden keskellä ovat minusta vain kosmeettinen seikka, kuten myös rikkonaiset reunat. Niistä on jopa hyötyä, kun on tilaa kunnon vihjekuville tai pitkille tekstivihjeille.
Testaamissani tai muualta saadun tiedon perusteella Sanarisin ristikoissa kp. vaihtelee 5,2-7,0 välillä. Lyhytsanaisimpia ovat olleet Erkki Vuokilan Mirja Pihlajamäen ristikot. Pisin kp. on eräällä Teemu Pallosen ristikolla.
Isot avarat ratkaisusana-alueet tuovat joillekin ”torikammoa”. Toisaalta kovin lyhyiden ratkaisusanojen käyttö tuo ”tunkkaisuutta”. Mielestäni ristikoiden hyvyyttä ei kuitenkaan voi kuvata ratkaisusanojen keskipituuden perusteella. Kovin suuri keskipituus on lähinnä laatijan itse itselleen asettama haaste.
Laadintateknisiin seikkoihin liittyvä säie myös Sanarisin foorumissa nimellä Höttöruudut, uhka vai mahdollisuus. Erityisesti kuvittaja Markku Mäkelän kommentti on hyvä.
6. MMLainaa22.3.2025 klo 12:09Kuvittajana panostan erityisesti vasempaan laitaan ja yläreunaan, joissa yleensä on leveät kahden ruudun vihjetilat. Pidän isommista kuin yhden ruudun vihjetiloista ristikon keskellä, jolloin ristikon saa ulkonäöllisestikin näyttävämmäksi, mikäli ratkaisusana on vaan mahdollista kuvalla esittää.
Yhden ruudun (saati puolen ruudun) vihjetilaan on hyvin vaikea mitään erikoista tai kikkailevaa kuvatusta raapustaa. Välillä vähän tympiikin jotain etanaa, totia, aitaa ja tattia kuvalla esittää, mutta esteettisen kuvatasapainon vuoksi niitäkin pitää joskus tällätä, ettei keskialueesta tulisi aivan aneemista.
Itse uskon ettei keskivertoratkojalle ole mitään merkitystä vihjealueitten koolla, sanapituuksien keskiarvoilla, aukioitten suuruudella yms.
Eräs nettituttu kehui seuraavaa ristikkoan siitä, että ristikko ei ole ahdettu vaan siinä on avaruutta.
Tiukka asettelu johtaa siihen, että ei ole tilaa kunnon vihjeille – silloin on oikeastaan ainoa keino käyttää kirjainjekkuja, jotta saa vaikeutta vihjeisiin.
Tietokoneohjelmilla laadittaessa vaikeutena voi olla se, että ei saa riittävän pientä riviväliä. Itselläni se on ongelma. Huomasin saman ongelman Myös 22.3.2025 IS:n Brigitta Kalvan ristikossa. Jos riviväli jää tarpeettoman isoksi, tekstivihjeet jäävät lyhyiksi varsinkin, jos yhteen ruutuun tulee kaksi vihjettä.
Yhdistä näiden avulla:
Sulje lisäikkuna