Sivun sisältö:

Sivun loppuun (jos haluat tarkastella vain saatuja kommentteja, käytä tätä linkkiä).

Yleistä

9/2018 blogikirjoituksessa käsittelin kuvitusongelmia, joitakin laadintavirheitä ja huonosti laadittuja kovisvihjeitä sekä faktatieto-ongelmia.

Tässä kirjoituksessa paneudun ennen kaikkea yhdyssanoihin sekä piilislaadinnassa hybridivihjeiksi luonnehtimiini vihjeisiin. Lisäsin jälkikäteen joitakin uusia näkökulmia.

Sanaristikot

Yhdyssanat ja sanakikkareet

Yhdyssanojen käytössä voidaan ottaa hyvin löysä linja tai erittäin kireä linja.

Hyvin kireää linjaa on edustanut Sanarisin foorumilla nimimerkki ”essi”. Lähinnä vain kirjoista löytyvät sanat kelpaavat.

Mielestäni ihan niin tiukka ei tarvitse olla. Minusta riittää, että sana on sellainen, että sitä voisi käyttää asia-artikkeleissa. Mieluiten tavanomaisissa asia-artikkeleissa, mutta joissakin tapauksissa myös erikoisalojen artikkeleissa.

Sana voi siis joissakin tapauksissa jopa uudissana, jos sille voi ajatella käyttöarvoa muuallakin kuin ristikossa, jossa se esiintyy. 

Joillekin laatijoille tai ratkojalle riittää se, että sana toimii laatijan antamassa kontekstissa – sanan todellinen käyttöarvo on joillekin laatijoille ja ratkojille merkityksetön asia.

Tosin tiedän, että jotkut ratkojat keksivät mille tahansa sanalle käyttöarvoa – ja syyttävät mielikuvituksen puutteesta, jos joku muu ei keksi alun perin kertakäyttöiseksi tarkoitetulle sanalle käyttöarvoa.

He myös itse esittävät mitä hassuimpia sanoja käytettäväksi ristikoissa säikeessä 6281. Tämän sanan haluaisin ristikkoon 2. Tosin luulen, että sanojen esittäjät pistävät asian ns. läskiksi eli ihan överiksi.

Jos ristikko on totaalisen humoristinen, eli ristikon sanasto on yleisesti pistetty ”läskiksi”, sanojen merkityksellä ei ole väliä, kun lähes kaikki on huuhaata. Monet sanat ovat tällöin kertakäyttösanoja.

Joten kuten humoristiset kertakäyttösanat vielä menettelevät humoristissa pääkuvalauseissa. Voivat olla toisinaan hyvinkin onnistuneita.

Muualla suhtaudun omatekoisiin yhdyssanoihin kriittisesti. Minusta omatekoiset yhdyssanat ovat pahimmillaan ”sanakikkareita”.

Sanarisin foorumilla on Tammikuun 2019 yllätykset näemmä käyty kiivastakin keskustelua Erkki Vuokilan ristikoihin liittyen, mikä on hyvä tai huono ristikkosana.

IKIVALO on minusta kyllä ihan OK, sillä voihan sitä kysyä, onko sellaista. No se todetiin ihan OK sanaksi.

TALVIPALVI tuntuu kyllä perin juurin kertakäyttöiseltä tekosanalta, jota kukaan ei tosissaan käyttäisi missään. Kunnon palvikinkku talvellakin kelpaa, kuten myös kesän grillipalvi. Talvipalvi tuntuu vastenmieliseltä – minulla se menee kategoriaan sanakikkare. Sana, jolla ei ole todellista käyttöarvoa, on minusta epäsana eli ”sanakikkare”.

PAKKASPAKKAUS on minusta yhtä lailla hölynpölyä, sillä en usko kenenkään käyttävän sitä sanan ”pakaste” synonyyminä.

Toki nuo ovat pääkuvaan liittyviä vitseiksi tarkoitettuja sanoja. Pääkuvan vitsisanoina tuollaiset ehkä juuri menettelevät. Minua ei kyllä kumpikaan tekosana naurattanut.

_________________________

Jälkikommentti 19.3.2019. Perun edellisen. Kun mietin tarkemmin PAKKASPAKKAUS ja TALVIPALVI ratkaisusanoja, niihin sisältyy aika älykästä talviaikaan sisältyvää huumoria. Se hieman hymyilyttikin. Toimivat sittenkin aika hyvin. Ihan jokaisen ei silti tarvitse niistä tykätä.

________________________

Makunsa kullakin. Laatija on kokenut onnistuneensa, kun hänen epäsanoistaan tykättiin. Koska niistä tykättiin, niitä ei ole laatijan mielestä syytä kenenkään arvostella.

Epäilen kuitenkin, että jossakin vaiheessa epäsanojen käyttö menee överiksi – jopa pääkuvalauseissa, joissa niitä voi minunkin mielestäni jonkin verran viljellä.

Sekin pitää ymmärtää, jos joku ei arvosta sanakikkareita. Ei kaikkia omatekoisia kertakäyttöisiä yhdyssanoja tarvitse jokaisen ratkojan pitää onnistuneina.

Vähän asian vierestä siitä, miten toisten mielipiteisiin suhtaudutaan, jos he eivät jostakin laatijan käyttämästä sanasta tykkää.

Pidän ikävänä sitä, että sellaisen ihmisen näkemyksiä mollataan, jotka jostakin sanasta eivät aidosti pidä. Minusta nimimerkkiä ”essi” ei pidä mollata siitä, että hän ei pidä sanasta TALVIPALVI.

Olisin varmasti itsekin saanut aivan samansisältöisiä kommentteja, jos olisin ilmaissut Sanarisin foorumissa, etten em. sanasta pidä.

Minua olisi mollattu sillä perusteella, että en ymmärrä suomea ja sen rikkautta kunnolla. Sen perusteella, että en tykkää sanasta TALVIPALVI, minulle olisi sanottu, että minulla on huono kielikorva.

Myönnän, että olisi kiva omistaa parempi kielikorva. Mutta olisi ollut varsin ikävää, jos minua olisi painostettu kielikorvaan vedoten tykkäämään em. sanasta.

Minua on aina ärsyttänyt Sanarisin foorumissa liiallisuuteen asti menevä laatijan sanavalintojen puolustaminen, toisen henkilön mielipiteen mollaaminen sekä painostaminen laatijan käyttämistä sanoista tykkäämiseen (yleensä juuri kielitajuun vedoten).

Eihän tässä ole kyse siitä, ettenkö minä tai nimimerkki ”essi”, ymmärtäisi, mitä sanalla TALVIPALVI ristikossa tarkoitetaan. Kyse on vain siitä, että suhtaudumme kertakäyttöisiin yhdyssanoihin kriittisesti.

Joskus omat yhdyssanat ovat omatekoisia kertakäyttöisiä kategorisointeja.

Omatekoisena kategorisointina tuli vastaan ratkaisusana AJATUSALA. En usko, että kukaan ristikon ulkopuolella käyttäisi tällaista kategorisointia.

Kategoriasanat ovat luonteeltaan sellaisia, että ne tulisi olla yleisesti käytössä. Omatekoiset kategorisoinnit ovat mielestäni vähän kyseenalaisia. Niitä voi mielestäni käyttää vain artikkeleissa, joissa ne selitetään kunnolla ja todetaan, että kyseessä  on omatekoinen kategorisointi, jota käytetään vain tietyssä/tietyissä artikkeleissa.

Laajalevikkeisessä lehdessä oleva ristikko on kuitenkin mielestäni verrattavissa enemmän yleiseen dokumenttiin kuin yksittäiseen artikkeliin.

Ehkä hyvin suppealle piirille tarkoitetussa julkaisussa voi epäsanoja käyttää vapaammin. Sotainvalidi 1/2018 on suppean piirin lehti, joten siinä epäsanojen käyttö ei ole samalla lailla kyseenalaista kuin niiden käyttö Suomen Kuvalehdessä, Ilta Sanomissa ym. laajalevikkeisessä lehdessä.

Suomen Kuvalehdessä on epäsanoja pääkuvalauseissa harrastettu. Ehkä ne vitseinä siinäkin lehdessä menettelevät – överiksi menemisen vaara on kuitenkin suuri! No s-postillahan sitä tulee palautetta, jos menee överiksi.

En tähän yhteyteen halua laittaa useampia esimerkkiä sen enempää huonona pitämistäni sanoista kuin niihin suhtautumisista. Niitä voisi laittaa säikeeseen Huonoa vihjeitystä. Otin em. säikeessä esille yhden huonona pitämäni yhdyssanan.

Että minusta ei saa väärää käsitystä, arvostan hyvin laadittuja pitkiä sanoja. Eräässä ristikossa oli pääkuvasanoina seuraavat:

DOWNSHIFTAUSDRAIVI
ORAVANPYÖRÄTTÖMYYS

Niitä voisin ajatella jopa käytettävän satunnaisesti muuallakin kuin kyseisessä ristikossa. Ristikoista löytyy kyllä hyviä pitkiä sanoja. Onnistuneet sanat ovat jopa nautinnollisia.

Vuokilalta Suomen Kuvalehti 3/2019 pitkät yhdyssanat olivat onnistuneita.

Sanojen yhteen kirjoittaminen ja vieraskieliset sanaosiot

En myöskään ole ihastunut siihen, että kovisristikoissa hyväksytään erikseen kirjoitettavat sanat yhteen kirjoitettuina. Esim. seuraavaa Vuokila piti asiaan kuuluvana kovisristikoissa.

ILMIÖ > FATAMORGANA

Erikoislehdissä (Punainen Pelikaani, Sanaseppojen jäsenlehti Sanaseppo) ehkä menettelee, mutta muualla en missään nimessä soisi näkeväni.

Muutamissa ristikoissa on tullut esille vieraskieliset sanaosiot. Juha N. otti esille 20.8.2016 ja 27.10.2018 keskustelussa ja siihen liittyvässä ristikon anatomiassa asia nostettiin esille. Itsekin Juhan lailla vierastan vieraskielisiä vihje/ratkaisusanaosioita. Mitään suurta intohimoa asian puolesta tai vastaan minulla ei ole.

Lisäsin tähän liittyvät esimerkit sivulle Kovisoveluudet uutena alakohtana. Lisäksi laitoin muita vieraskielisten vihje/ratkaisusanaosioiden käytöstä  muita esimerkkejä sivulle Muiden vihjetyyppien lisäesimerkkejä.

Piilosanatehtävien hybridivihjeet

Tarkoitan hybridivihjeellä piilosanatehtävään laitettua ns. suoraa vihjettä, jonka esitystapa muistuttaa tyyppisen piilovihjeen esitystapaa kuten hajotelmaa ja jaotelmaa.

Muita hybiridipiirteitä on se, että ns. suorassa vihjeessä sanat tulee ymmärtää lyhenteinä ja sanan osia vaihdetaan keskenään.

Olen vuosien varrella havainnut, että Vuokila aina silloin tällöin koettelee rajoja ja testaa, hyväksytäänkö hänen menettelynsä vai ei. Samoin hän antaa muille firmansa laatijoille oikeuden koetella rajoja.

Mietin mikä on Vuokilan ja hänen ”tiiminsä” motiivi? Haluavatko he aidosti kehittää piilosanatehtäviä? Vai onko kyse oman aseman korostus. Kokeeko Vuokila ja hänen tiiminsä, että he ovat niin hyvä laatijoita, että he saavat vapaasti määrittää sääntötulkinnat?

Vuokila itse varmaankin kokee, että hänen määrittämiään tulkintoja kaikkien tulisi pitää oikeina. Niitä ei saisi kyseenalaistaa.

Piilosanat ovat olleet olemassa ennen Vuokilaa, joten mielestäni Vuokila ei voi yksin päättää, mikä on hyvää vihjeitystä ja mikä ei.

Jaotelma/hajotelma osana ns. suoraa vihjettä

Foorumisivustolla Suomen kuvalehti 46/2018 käsittelin Vuokilan vihjettä, jossa ns. suoran vihjeen osana on jaotelmaksi tai hajotelmaksi tulkittava osa. Laitan tähän samat asia vähän lyhyemmin.

Alabama, Utah. > ALUT

Vuokilalta itse selittää asiaa käydyssä keskustelussa näin:

Vastaus on alut. Al ja Ut ovat sanojen alut ja ne kirjoitetaan tässä peräkkäin. Vihje olisi muuten vielä hieman hatara, mutta Al ja Ut ovat myös noiden osavaltojen viralliset lyhenteet, joten se toimii suorana lisävihjeenä.

Vuokila näyttää ajattelevan, että kun ratkaisusana ei ole pelkästäänkooste, suora vihje on olemassa.

Minusta tässä on vähän kieroilemalla esitetty ”suora vihje”, koska edellytetään, että alkukirjaimet laitetaan ensin yhteen, jotta voidaan saada ajatus alkukirjaimiin. Koska ratkaisusanaa joudutaan koostamaan, tässä mennään väkisin piilovihjeen puolelle. Vähintäänkin mennään suoran vihjeen ja piilovihjeen ”harmaalle alueelle”.

Vuokilan selvä päämäärä lieneekin mennä juuri tuolle harmaalle alueelle – se lienee koko vihjeen perusidea. Vuokila kertoo Suomen Kuvalehdessä, että hänen päämääränsä oli nimen omaisesti luoda uuden tyyppinen vihje, jossa yhdistetään ns. suora vihje ja piilovihje ja ne tavallaan sulautuvat yhteen:

Piilosanoissa on paljon arvattavia maneereja, mutta usein myös uudenlaisia jippoja. Edellä mainittu vihje ei asetu suoraan mihinkään tuttuun lokeroon ja siinä sekoittuvat suoravihje ja piilosanamainen osa portaattomasti toisiinsa.

Vaikka ratkaisusana ei ole pelkästään kooste, minua kyllä kiusaa ajatuskulussa osittainenkin koostaminen. Jos laitetaan AL+UT, kyseessä ei mielestäni ole suora vihje nimen omaisesti siksi, että koska ratkaisunsana koostetaan kahdesta lyhenteestä. Minusta suora vihje pitää oikeasti olla suora vihje eikä piilovihjettyypien jaotelma, sisäkkö tai hajotelma tyyppinen kooste.

Ns. suora vihje on joka tapauksessa tyypillisen piilovihjeen ja tyypillisen suoran vihjeen yhdistelmä, eräänlainen hybridivihje.

Onko kyse piilovihjetyypistä jaotelma vai hajoelma, on makukysymys.

Tyypissä jaotelma käyteään mm. lyhenteitä kuten Alumiini > AL tai Alabama > AL. Lyhenteitä voidaan käyttää peräkkäinkin ja siten saada sana tai osa sanaa.

Loogisesti kyse on kuitenkin mielestäni enemmänkin kyse hajotelmassa, jossa sanasta otetaan yleensä alku ja koostetaan sanojen aluista ratkaisusana. Hajotelmassa yleensä vinkatataan, että käytetään hajotelmaa, mutta olen joskus tavannut hajotelmia, joissa vinkkiä ei ole.

Silppuri kommentoi kerran näin:

totta kai olet oikeassa siinä, että sääntöjä tiukasti tulkiten vihjeestä puuttuu ratkaisusanan varsinainen määritelmä tai niin sanottu ”suora vihje”. kuitenkin minusta osavaltioiden lyhenteet AL ja UT riittävät tässä tapauksessa. itse käsittelin vihjeen jotenkin näin:

Alabama, Utah = Alabama on AL ja Utah UT… = AL ja UT = ALUT – ja siinähän on sanojen alut!

Juuri tuo on vihjetyyppien ”jaotelma” ja hajotelma idea. Ketjua voidaan jatkaa eteenpäin, kunnes saadaan kasaan ratkaisusana.

Tosin jaotelman tai hajotelma lopputulos ei yleensä liity mitenkään osiinsa.

– ja siinähän on sanojen alut!

Tuon tapaista johtopäätöstä ei yleensä jaotelmasta tai hajotelmasta voi tehdä.

Kyseessä on kuitenkin hybridi, jossa piilovihjeen tavoin pyritään esittämään ns. suora vihje, jossa varsinainen suora vihje puuttuu. ”Suora vihje” pitää ikään kuin lukea rivien välistä, vain assosiaationa, pelkkänä päätelmänä, ilman, että on varsinaista suoraan vihjeeseen liittyvää yksittäistä sanaa.

Ajatuskulku on käytännössä tällöin ketjuuntuu. Ensin ratkoja keksii ns. piilovihjeen. Piilovihjettä apuna käyttäen hän saa ahaa-elämyksen, jonka avulla hän pystyy ratkaisemaan assosiaation varaan jätetyn ns. suoran vihjeen.

Toki vihjetyypit tukevat aina toinen toisiaan ja jossakin määrin ketjuuntuminen on ihan OK. Tässä mielestäni ns. piilovihje ja ns. suora vihje sulautuvat jo liikaakin toisiinsa.

Jos ns. suora vihje esitetään ns. piilovihjeen keinoja käyttäen eli minun kielenkäytössäni luodaan hybridivihjeitä, saadaanhan sillä vaikeutta. Ratkojan on vaikea erottaa, onko jaotelmalta tai hajotelmalta näyttävä vihje oikeasti jaotelma/hajotelma vai jaotelman/hajotelman kaapuun puettu suora vihje.

Lyhenteiden käyttö osana suoraa vihjettä

Kerran Vuokila laati vihjeen, jossa kirjaimen vaihto ns. suorassa vihjeessä ilmaistiin piilosanamaisesti siten, että sanoista tuli ottaa niiden lyhenteitä (SK 17/2017).

Sodassa ansioituneena naisena voisi minulla toinen olla ensimmäinen tai hylätty. > LOTTANA

Suorana vihjeenä tuossa on ”voisi minulla toinen olla ensimmäinen tai hylätty ”. (Vihjeestä saattaa puuttua osa. Jos vihje on väärin, toivon siitä palautetta. )

Ns. suora vihje koostetaan piilovihjemäisesti, koska muunnetaan ”ensimmäinen” > A sekä ”hylätty” > improbatur > I. 

Pidin vihjeosioita piilovihjeenä, mutta hyvällä tahdolla kyseessä on piilovihjemäisesti ilmaistu suora vihje. Piilovihjemäisyys tekee vihjeestä kuitenkin hybridivihjeen.

Muina ongelmina on se, että käytännössä vihjeessä ajatuskulku ketjuuntuu. Ensiksi ratkotaan alun piilovihje, se avaa suoran vihjeen. Suora vihje on teoreettinen, muistuttaen kovisrisikoiden vihjeitä, jotka avautuvat vain risteävien avulla.

Vaikka suora vihje on teoriassa olemassa, puhdas teoreettinen suora vihje mielestäni vähän rikkoo piilovihjelaadinnan henkeä. Minun tuli aikoinaan nostettua asiasta liian iso häly.

Ongelmana hieman myös se, että sana ”lottana” löytyy vain Nykysuomen Sanakirjasta (”Nykäsestä”) synonyyminä sanoille ”littana” ja ”lattana”. On vähän kyseenalaista käyttää olennaisessa kohdassa käytöstä poistuneita sanoja.

Sanojen osien vaihto

Pertti Oskala loi vihjeen (IS Piilis), jossa ns. suorassa vihjeessä on sanojen osien vaihto. Mielestäni menettelytapa kuuluu vain ns. piilovihjeisiin.

Teluhurjas on mullistarie. > KAAHAUS

Siitä on ihan mahdoton selvittää, mikä on ns. suoraa vihjettä ja mikä piilovihjettä. Jos sitä yrittää tehdä, ajatukset vain menevät ”umpisolmuun”. Oskalan vihje, jos mikä, oli hengeltään 70-lukulainen (70-lukulaisuudesta tarkemmin edempänä).

Liitin Oskalan vihjeen piiliksiä käsittelevään foorumisivustolta keskusteluun. Olen käsitellyt kohtaa eniten 9/2018 blogikirjoituksen ensimmäisessä päiväkirjaosuudessa. 

Mielestäni Oskalan menettelyä voi verrata ristikoissa tavujen vaihtoon. Kyse on eräänlainen jekkuvihje, jotka ristikkoihmiset nimittävät myös ns. rakennevihjeeksi. Ei kukaan pidä rakennevihjettä suorana vihjeenä.

Miksi tyypiksi Oskalan vihjettä sitten kutsuisi? Eräänlainen vaihdelma on kyseessä, vaikka ei siinä mielessä kuin mitä sanalla tarkoitetaan ns. skytismin yhteydessä.

Väärin päin lukeminen

Aulikki Nenonen laati kerran ns. suoran vihjeen, joka tuli osittain lukea oikealta vasemmalle.

Lex suakrav. > LAINVASTAINEN

LAKI + VASTAINEN > LAINVASTAINEN on ns. suoran vihjeen osalta piilovihjeen tapaisesti muodostettu ratkaisusana. Vuokilan kommentti.

Tuossa on niin hyvin rakennettu vihje, että vaikka siinä himpun verran olisi pilkunviilaajalle valittamista, niin se on silti täydellinen ja menisi pilalle, jos sitä venyttäisi. Eikä huumorissa ole mitään outoa, leikinomaisuutta kyllä.

Vihjeessä ei mielestäni tosin ole piilovihjettä. Ainakaan kunnon jaotelmaa ei ole, koska ensimmäinen sana tulee muuntaa genetiiviin (laki > lain). Jos jaotelmaan lisätään toisin päin tuleva sana, toisin päin lukeminen pitäisi vinkata. Kyseessä on jaotelman ja vihjeen ”käännös” puutteellisesti vihjeitetty yhdistelmä (yhdistelmä sinänsä voi olla ok, jos se on laadittu huolella).

Ns. suora vihje on vain assosiaatio Vuokilan ALUT-ratkaisusanan tapaan. Sekä ns. suoraa vihjettä että piilovihjettä tuosta on mahdoton löytää, koska kyseessä on vain yksi vihje.

Kyse on mielestäni 1970-lukulaisesta vihjeestä eli leikillisestä sanaleikistä. 1970-luvulla (ja aina 1990-luvun alkuun asti) vihjeeksi riitti hauska sanaleikki, jossa ei tarvinnut olla selkää suoraa vihjettä eikä piilovihjettä. Jos ne olivat onnistuneita sanaleikkejä, toisinaan ne olivat lähinnä puhtaita suoria vihjeitä tai piilovihjeitä.

Vihje on vuodelta 1995 (Punainen Pelikaani 2/1995). Tosin vielä 1990-luvun alussa oli vihjeitä, joista ei varsinaista suoraa vihjettä ja piilovihjettä ollut. Kyseessä ei mielestäni ole siten edes varsinaisesti hybridivihje, vaikka siinä piilosanamaisesti sanaa luetaan oikealta vasemmalle.

Synonyymikätkö

Ottaisin esille vielä 1976 vuoden piilosanan:

”Tyhjästä on paha nyhjästä”, sanoi herra D. E. Bet rouva K. R. Editille? > SALDOT .

Juha Neitola totesi, että vihje ei täytä (nyky)piilosanojen vaatimuksia. 1970-luvulla riitti piilosanavihjeeksi leikillinen sanaleikki. Tuo vihje oli tuolloin aivan OK.

Kun nyt tarkastelen vihjettä ja vertaan sitä Vuokilan ja Oskalan 2010-luvun eräisiin vihjeisiin, ei se minusta olennaisesti poikkea tässä kirjoituksessa esille nostamistani vihjeistä.

Jos tuo vihje luotaisiin nyt, se saatettaisiin jälleen hyväksyä, jos joku sen 2019 esittäisi eikä vihjettä olisi koskaan aiemmin esitetty.

Piilosanaksi voisi ajatella tyyppiä ”synonyymikätkö”, sillä ratkaisusana on kätköinä löytyvien sanojen ”D. E. Bet ” ja ” K. R. Editille” synonyymi. ”Suora” vihje olisi siten assosiaatio, mikä noihin sanoihin liittyy.

Heikoksi assosiaatiomahdollisuudeksi voisi myös ehkä ajatella sanoja ”Tyhjästä on paha nyhjästä” , sillä se liittyy löyhästi rahojen käyttöön.

Luokittelisin tämänkin hybridivihjeeksi, sillä tässä on suoran vihjeen ja piilovihjeen piirteitä. Ehkä tämä on jopa hybiridivihjeiden ”äiti”?

Jatkoa?

Vuokila tuntuu hyväksyvän satunnaisesti oikeastaan minkälaiset vihjeet tahansa, kunhan ne assosiaatiotasolla toimivat. Vihjeissä saa tällöinen olla laadinnallisia puutteita. Huomauttaminen puutteista leimataan pilkun viilaamiseksi.

Mikähän on seuraava koepallo, jonka Vuokila itse tai hänen tiiminsä heittää mietittäväksi? Hybridivihjeistä jaotelma, hajotelma, väärin päin lukeminen, kätkö ja eräänlainen vaihdelma ovat jo vuosien varrella käytetty.

Jos Vuokilan toiminta hyväksytään kritiikittä, piilosanatehtävissä voivaan mielivaltaisesti määritellä melkein mikä vihjetyyppi tahansa laatijan mielihalujen mukaan joko suoraksi vihjeeksi tai piilovihjeeksi.

Silloin vihje voi olla kuin kaksi entisen tyylistä piilovihjettä. Esim. piilovihje jaotelma, joka on siirretty ns. suoran vihjeen puolelle tai vaikka anagrammi. Kun entisen tyyppistä varsinaista suoraa vihjettä ei enää ole olemassa, vaikeustasoa voidaan nostaa.

Pidän esitettyjen kaltaisia ns. suoran ja piilovihjeen yhdistelyjä jonkin tason huiputtamisena, kun kyse on piilosanoista. Kovisristikoissa tämän tyylin huiputtaminen kuuluu mielestäni pelin henkeen. Mutta piilisten osalta olen kokenut tämän tyyppiset vihjeet poikkeamisina reilun pelin säännöistä.

Mielestäni vain assosiaatiotasolla toimii myös esim. seuraava vihje:

Rikospaikka. > VARKAUS

Aluksi tuntui ihan OK:lta, mutta kun vihjettä alkoi enemmän pohtia, siinä havaitsi puutteita. Aivan kunnollista piilovihjettä ja suoraa vihjettä en löytänyt. Niiden osalta vihje jäi hieman vajaaksi.

Toki Vuokila ja moni muu voi sanoa, ettei piilisivihjeiden tarvitse aina toimia sisällöllisesti täysin oikein kunhan ne ovat hauskoja sanaleikkejä. Jos näin ajatellaan, silloin nimen omaisesti palataan ajassa taaksepäin 1970-80-luvuille ja 1990-luvun alkuun.

Minusta Vuokilan ja eräiden muiden Sanarikselle piiliksiä tehneiden laatijoiden satunnaiset hybridivihjeet muistuttavat hengeltään 1970-1990-luvun alun epäselviä piilosanavihjeitä.

Koska piilosanasääntöjä tarkennettiin, mielestäni on kyseenalaista palata ajassa taaksepäin ja hyväksyä epämääräisesti laadittuja vihjeitä.

Piilosanat ovat Iso-Britanniasta. Ne toi Suomeen 1975 Risto Pitkänen. Hän painotti reilun pelin henkeä vihjeissä. Tosin hänen omista vihjeistään puuttui monesti kunnon suora vihje tai piilovihje. Ne eivät olleet kovinkaan hyviä esimerkkejä muille laatijoille.

Alkuajan epämääräiset vihjeet eivät mielestäni koskaan ole sopineet piilislaadinnan henkeen, jos ajatellaan sitä, mistä piilikset ovat peräisin ja millaisia niiden tulisi olla.

Olen saanut käsityksen, että brittipiilosanatehtävissä piilovihjetyyppiinkin tulisi vinkata. Anagrammien olemassaolo pitäisi jotenkin tulla esille.

Ainakaan tätä periaatetta ei enää noudateta. Väärin päin lukeminen yleensä vinkataan.

Tosin Iltalehden piiliksissä oikealta vasemmalle (tai alhaalta ylöspäin) lukemista ei ilmaista. Muistaakseni Sanaseppojen jäsenlehden piilosanoissa on sama käytäntö (ratkoin joskus muutaman ao. lehden piilosanatehtävän). Piilosanatehtävät eivät siten toimi kaikissa lehdissä aivan samoilla periaatteilla.

Eikö ole mitään muuta tapaa luoda uusia vihjetyyppejä, kuin luoda hybiridivihjeitä, joista on vaikea tai lähes mahdoton sanoa, mikä niissä on suoraa vihjettä ja mikä piilovihjettä?

Tiedän, että jos pitäydytään alkuperäisessä ideassa, piilosanatehtävistä ei helpolla saa kovin vaikeita. Juha Neitola on kuitenkin ainakin kerran luonut melko vaikean piiliksen ilman hyvän piilislaadinnan rajojen kolkuttelua.

Vaikeutta tärkeämpi asia on kaiketi nautittavuus. Mikäli ratkoja haluaa löytää vihjeestä sekä suoran vihjeen että piilovihjeen, nautittavuus kärsii, jos vihje on laadittu niin, että siitä ei pysty löytämään molempia vihjetyyppejä.

Niille, jotka eivät välitä siitä, noudattaako vihje laadinnallisia ydinperiaatteita vai ei, epämääräisyys on merkityksetön asia. Heille riittänee hauska (1970-luvun tyylinen) sanaleikki.

Mihin suuntaan piilosanoja halutaan viedä, siitä olisi hyvä avoimesti keskustella.

No Suomen Kuvalehti 3/2019 Vuokilalla oli jälleen kerran pyrkimys luoda jotain uutta. Tällä kertaa mielestäni onnistunutta. On hyvä yrittää luoda jotain uutta, mutta kaikkea uutta ei tule automaattisesti pitää onnistuneena.

Teknisen toimivuuden ohella laatijan tyylitaju saisi olla kunnossa. On toivottavaa, että muutaman vuoden takaisia tyylitajun pettämisiä ei enää jatkossa esiintyisi.