15-17.4.2018

Olen pohdiskellut suhdettani sanaristikoihin. Yli kolmisenkymmentä vuotta sitten ratkoin niitä paljon. Sitten tuli vuosikymmenien tauko. Innostuin uudestaan muistaakseni 2013 kun meille tuli määräaikainen Suomen Kuvalehden tilaus. Pärjäsin vaikeimpienkin lehtien kanssa kohtalaisesti, joskin jouduin jonkin verran kyselemään vihjeiden logiikkaa.

Kun lopetin www-sivujen teon, ajattelin, että ristikoiden ratkonta on hyvää aivojumppaa ja estää itseäni ihan täysin henkisesti kalkkeutumasta. Hyvää aivojumppaa se on ollut. Jostakin luin, että jonkun tutkimuksen mukaan ristikoiden ratkonta ei kehitä vaan niitä ratkomalla vain oppii hyväksi ratkojaksi. Epäilen, että tutkimuksessa oli kyse ratkojista, jotka eivät ratkoneet kovin haasteellisia ristikkoja. Punaisen Pelikaanin vaikeiden aukeamaristikoiden kanssa minulla meni alkuaikoina joskus viikko ja olisi mennyt enemmänkin, jos en olisi pyytänyt vähän neuvoja. Nykyisin saisin monet em. lehden vaikean pään ristikot saman päivän aikana ratkottua, mutta kaikkein vaikeimpien suhteen en yhden päivän aikana ristikkoa ratkoisi.

Oman kokemukseni mukaan aivotyötä riittää ns. kovis-ristikoissa vähintään yhtä paljon kuin silloin, kun tein www-ohjelmointia. Jos sanotaan, että ristikoiden ratkonta ei kehitä, kyse on mielestäni siitä, että ei ratkota omaan osaamistasoon nähden riittävän haastavia ristikoita. Jos ei ole riittävästi haastetta, kyse  on vain ja ainoastaan siitä, että kehittyy ratkomaan ristikon aiempaa nopeammin.
____________________

Suomen Kuvalehden ja Punaisen Pelikaanin ristikoiden lisäksi olen ratkonut Iisakin ristikoista silloin tällöin ilmestyvien albumien ristikoita sekä jonkin verran IS Kovis -ristikoita. Iisakissa, Punaisessa Pelikaanissa ja IS Kovis -ristikoissa erityisen haastavia ristikoita on ollut Joonas Anttilalta, Antti Viitamäeltä, Toni Pitkälältä, Tapio Lähteenmäeltä, Alf Simbergiltä ja Antti Skytältä. Olen ristikkolehdet ja yksittäiset ristikot toistaiseksi aina tavalla tai toisella selättänyt. Olen joutunut pyytämään apuja, näin varsinkin kovis-ristikoiden ratkonnan alkuvaiheissa. Olen joutunut myös jonkin verran kysymään, mikä oli vihjeiden logiikka.
____________________

Olen kuitenkin saavuttanut sen tason, jonka otin tavoitteekseni. Itse asiassa ylitin sen, koska tilausta tehdessäni tavoite oli saada 70{1f031e431af29ee9f1d90d74e70b82c220fb512f2ed7fbb07642e330f2fcaa29} vaikeamman pään ristikoista ratkottua oikein. Unelmana oli se, että pystyn ainakin joskus ratkomaan Punaisen Pelikaanin kannesta kanteen oikein ja ymmärrän lähes kaikki vihjeet. Yhden lehden kanssa jäin vain parin vihjeen päähän siitä, että olisin ymmärtänyt kaikkien vihjeiden logiikan oikein. Useimmiten on tullut joitakin ratkontavirheitä ja vihjeitä, joiden logiikkaa en ymmärrä, on ollut enemmän kuin kaksi.

Koen olevani kohtalaisen hyvä ristikoiden ratkoja. Taitoni ei kuitenkaan riitä SM-kisoihin, joissa vaikeustaso olisi ratkomiani ristikoita kovempi. Olen jonkin verran joutunut käyttämään nettiapuja, joita kisoissa ei voisi käyttää.

Punaisia Pelikaaneja ja Iisakin ristikoita saatan tulevaisuudessa joskus ostaa. Vaikeimpien ristikoiden kanssa menee kuitenkin hirveästi aikaa. Viimeksi ratkaisemani  jokin Antti Skytän laatiman IS Kovis -ristikon aloitin eräänä iltana, seuraavana päivänä meni monta tuntia ristikon parissa ja vasta kolmantena päivänä sain ristikon ratkottua. Olen minä Skytän ristikon ainakin kerran samankin päivän aikana saanut ratkottua. Etukäteen ei voi tietää, kuinka vaikea ristikko on kyseessä.  Viimeaikoina ei minulla ole ollut aikaa kovisristikoille enkä kovin usein halua ratkaistakaan vaikeimpia ristikoita niiden työläyden takia. Ihmettelen usein, kenellä on todella aikaa ratkoa viikossa iso määrä koviksia.
____________________

Olen saanut vaikutelman, että edellä mainittuja esim. R-kioskeista ja marketeista ostettavia ristikkolehtiä sekä IS Koviksia vaikeampia ristikoita löytyy Sanaseppojen jäsenlehdestä – lehden ostoon rohkeuteni ei ole riittänyt.  Motivaationi yhtä pykälää haasteellisempiin ristikoiden on kadonnut, koska kovin haastellisten ristikoiden kanssa menisi hirvittävästi aikaa.

Tosin on motivaation puutteeseen toinenkin syy. Minulla on pakkomielle, että kerran aloitettua ristikkoa ei saa jättää kesken. Minulla on kerran käynyt niin, että ristikko on ollut pitkän aikaa lokerikossa ja olen joutunut monen monta kertaa ottamaan sen esille lokerikosta. En saanut heitettyä keskeneräistä ristikkoa roskakoriinkaan. Minulle kaikkien aikojen pahin ristikko on ollut Tapio Lähteenmäen Punainen Pelikaani 5/2013 tavuristikko, todellinen pahis. Ongelmana yhdessä kulmassa oli se, että olin tulkinnut piirroksen väärin ja tarvitsin apua siinä, mitä piirros oikeasti esittää. Lähteenmäen piirroksien kanssa oli usein ongelmana se, etten aina ollut varma, mitä piirros oikein esittää. Joskus kyse oli tahallisesta moniselitteisyydestä, mutta joskus mielestäni kyse oli tahattomasta asiasta.

Pakkomielteeni takia olen ollut tämän takia joskus ristikkokeskusteluissa riesa. Epäilen, että Sanaseppojen lehdessä olisi paljokin Lähteenmäen pahiksen kaltaisia ristikoita. En usko, että enää kukaan haluaa auttaa minua yhtä askelta vaikeampien ristikoiden kanssa, joten Sanaseppojen jäsenlehden ristikoita minun ei ole edes mielekästä ratkoa.
____________________

Olen ratkonut paljon vanhoja ja ilmaisia ristikoita. Joku ehkä saanut minusta vaikutelman, että ratkon vain ilmaisia ristikoita. Kyse on siitä, että minulle ei merkitse mitään, onko ristikko uusi vai vanha vaan että se hyvä. Palkintokilpailuihin osallistun säännöllisesti vain Suomen Kuvalehden osalta. Kun olin Punaisen Pelikaanin tilaaja, postitin lehdet palkintokilpailuihin osallistuakseni, mutta kun lopetin tilauksen, en niihinkään osallistu. Sanarisin ylläpitämän sivuston Ristikkoarkisto-osion palkintoristikoita ratkon, jos satun muistamaan.
____________________

Ajattelin, että voisin tämän sivuston kautta tehdä jotain hyödyllisempää kuin ratkoa ristikoita, mutta ei tästä sivustosta taida tulla riittävän hyödyllistä sivustoa, joten ehkä pitää vain itse tyytyä olemaan ristikoiden ratkoja eikä opasteiden antaja.

Toki muuta vapaaehtoistyötä täytyy yrittää keksiä – ei kai ole oikein mitään järkeä viettää kaksi päivää yhtä kovisristikkoa ratkoen. Vai onko?

Ei varmaankaan, mutta itsekin niitä ratkon. Uskoisin että suurimmalle osalle kovisristikoiden ratkonnassa on saada tunne ikään kuin olisi ylittänyt itsensä.  Mikäli oma työ ei tarjoa riittäviä henkisiä haasteita tai on eläkkeellä, kovisristikot kyllä tarjoavat haasteita – ei vaan saa tulla liian taitavaksi ratkojaksi! Tallensin vastaisuuden varalle laitteelleni  IS Extra -digipalvelusta Kovis-ristikoita sekä eräitä muita ristikoita, kuten piilosanatehtäviä. Ristikoiden ratkonnassa vain pitäisi muistaa kohtuukäyttö.
____________________

Piiliksiset kuuluvat suosikkeihini. Niiden kanssa ei normaalisti mene kohtuuttomasti aikaa, mutta niissä on silti kivaa pohdittavaa. Niitä on tullut ratkottua vajaa 1.100, tosin varmaa viitisenkymmentä tehtävää olen ratkonut vähän väärinkin. Väärin ratkonnat ovat pääosin piilisten alkuaikojen ja 1980-luvun ristikoista. Olen ratkonut vahingossa pois jääneitä ja väärällä pohjalla annettuja ristikoita lukuun ottamatta kaikki 1975-1990 Suomen Kuvalehden piilikset, osan 2000 ja suurimman osan 2010-luvun piiliksistä. Tarkoitus oli joskus ratkoa kaikki SK:n piilikset nykyhetkeen asti, mutta en tiedä, tuleeko näin ikinä tehtyä. Hauta tai paha dementia taitavat kutsua ennen kuin tuo tavoite on päätöksessä.
____________________

18.4.2018 näkemys kovisristikoista vahvistui kun sain Antti Skytän pääsiäisviikonlopun koviksen ratkottua. Pääsiäisen aikoihin minulla ei ratkontaan liiennyt aikaa. Kun liikeni, aikaa meni vielä enemmän kuin edellisellä kerralla kun tartuin Antti Skytän ristikoihin.  Meinasin jättää kesken, mutta sisu ei antanut periksi.  Hyvin usein vaikeimpien kovis-ristikoiden eli ns. pahisten kanssa on varsinkin alussa tunne, ettei niitä saa ratkottua, mutta jotenkin kuin ihmeen kaupalla pääsee maaliin asti. Muutamat vihjeet olin tulkinnut väärin, mutta niin käy usein, jos ei käytä vihjeiden logiikan jälkikäteen pohdintoihin useita päiviä. Uskoisin, että työelämässä oleva ehtii hädin tuskin ratkoa viikonloppuna yhden pahiksen, jos ei ole ristikonratkonnan Suomen mestari -tasoinen henkilö. Eläkeläisille pahikset ovat kyllä välillä tosi kovia.

20-24.4.2018

Tein tyttäreni kanssa YouTube videon uuden tablet-hanskan ja uuden kynän tekemisestä, joista kerron sivulla Kynä ja muut apuneuvot. Ratkomisen ohella on kiva tehdä jotain konkreettista.

24.4.2018 tein itse YouTube-videon käyttäen apuna kameran jalustaa. Se  on esillä sivulla Ohjeita ibisPaint X -ohjelman käyttöön.

30.4.2018

Taidan päättää sittenkin tämän blogisivun tähän ja toukokuulle luon oman blogisivun, jonka luonne on vähän eri. Ristikoita ratkon edelleen, mutta yritän välttää käyttämästä niihin liikaa aikaa – pahis-luokan koviksia on syytä ratkoa vain harvakseltaan, sillä ne ovat tosin pahoja ajan kuluttajia.

___________________

Blogikirjoitussivuilla on kiva, jos itse sivuilla on kommentteja, mutta blogikirjoituksiin liittyy myös aiheita foorumisivustollani.

___________________

Sivuun liittyvät keskustelut foorumisivustolla: