Sivun sisältö:
- Yleistä
- Tautologiaa sisältävät sanat
- Outoja sanarakenteita sisältävät sanat
- Ylipitkät sanat
- Oudot sanajohdannaiset
- Outojen sanojen ongelmallisuus
Yleistä
Minun mielestäni ratkaisusanojen tulisi lähes poikkeuksetta olla sellaisia, että ne ovat käyttökelpoisia asia- ja arkikielessä. Tiedän, että on laatijoita ja ratkojia, joiden mielestä riittää, että ratkaisusana on sellainen, että se on ymmärrettävää kieltä ja vihje antaa ratkaisusanalle loogisen vastauksen.
Kun sana on sellainen, että sitä ei käytetä muualla kuin yhdessä ristikossa, se saattaa olla laitettu ristikkoon ns. pakkoraossa, jolloin se on ”pelastussana”. Se voi olla myös laitettu ristikkoon varta vasten.
Tästä asiasta on omilla sivuillani sivu Tahallisesti oudot ratkaisusanat ja saman niminen säie Suomi24:ssä.
Laitan mukaan muutaman satiirisen esimerkin.
Tautologiaa sisältävät sanat
Mielestäni hyvään sanaan ei kuulu tarpeeton tautologia, vaikka usein kuulee käytettävän sanaa ”kynäpenaali”, vaikka penaali itsessää sisältää ajatuksen kynästä. Asiallisesti kynäpenaali = kynäkynäkotelo.
Vastaavanlaista tautologiaa ilmenee toisinaan ristisanatehtävien ratkaisusanoissa. Eräs nettituttuni puolusti joskus Erkki Vuokila & Pekka Joutsin ristikossa käytettyä vihjettä:
PIKKUPOIKA >PENNUNNULIKKA.
Pentu tarkoittaa tuossa aivan samaa asiaa. Pennunulikka = nulikkanulikka. Sanat tarkoitavat keskenkasvuista eli pennunulikka = keskenkasvuinenkeskenkasvuinen. Alkuosa ”pentu” ei tuo mitään lisäinformaatiota. Pennunnulikka = naskalinulikka, nallikkanaskali, vekarapentu, pentuvekara jne.
Voihan kai sitä huonossa kielessä käyttää tautologisia sanoja:
Teidän pennunnulikat taisivat käydä heittämässä ikkunoita rikki? – Älä sinä nyt joka hetki heitä syytä, on sinulla itselläsikin melkoisia naskalinulikoita! Tosi näkeehän sitä kaupungilla kaiken maailman nalikkanaskaleita.
Vertailukohdaksi hän otti ”lehmänkanttura” puolustaakseen sitä, että sanoissa voi olla tautologiaa.
Mielestäni vertailu ei mennyt ihan nappiin. Toki sanassa ”lehmänkanttura” on tautologiaa, koska ”kanttura” yksinään ainakin jossakin tilanteissa riittäisi. Sanaa ”kanttura” kun yleensä käytetään vain lehmästä. Lehmä ei ole aina kanttura, lehmälehmä ei ole kantturakanttura. Toki joku voi leikillisesti kutsua kaikki lehmiään lehmänkantturoiksi, vaikka sillä yleensä tarkoitetaan halventavasti vanhaa lehmää.
Outoja sanarakenteita sisältävät sanat
Sivulla Tahallisesti oudot ratkaisusanat tuon esille muutaman oudon sanarakenteen,
_ _ _ _ _ > MORSEAAKKOSNOLLA (Toni Pitkälä, IS Kovis; ks. eräästä vihjeanalyysistä).
AATUN VIITOITTAMA > NATSITIE (Antti Skyttä, IS Kovis; ks. eräästä foorumiosion kommentista).
Tuskin kukaan käyttäisi normaalissa tekstissä noiden sanojen kaltaisia sanoja. Testailin sanankäyttöä Googlella ja aina tuli vastaukseksi, että sana ei löydy.
Joskus sana on vain lievästi tyylillisesti huono, kuten ratkaisusana OTTOMAANIPOMO. Normaalissa tekstissä käytettäisiin asiallisempaa sanaa ”sulttaani”. Vaikka OTTOMAANIPOMO ei löydy Googlella, en sitä käyttökelvottomana ratkaisusanana pidä. Sanaa voi verrata sanaan EU-POMO, jota käytetään yleisesti.
Ylipitkät sanat
Ylipitkissä sanoissa joskus ongelmallista on ymmärrettävyy. Kielitoimisto ei hyvin pitkä sanoja suosittele. Tästä on keskustelua säikeessä Pitkät ratkaisusanat.
Mielestäni huonoja sanoja löytyi Antti Skytältä.
Minulla ei ole tähän asiaan tiukkaa kantaa, mutta toivon vain, että selkeyteen kiinnitetään kunnolla huomiota.
Oudot sanajohdannaiset
Esimerkkinä tästä on seuraava:
ATALA >ÖREÄ
Sanaan ei käytetä muualla kuin yhdessä ristikossa + siitä käytävissä keskusteluissa. Sanalle voidaan johtaa merkitys vertaamalla sitä muihin sanoihin. Koska ratkaisusanassa oli piilokirjain, koin erityisen ongelmalliseksi sanan käytön.
En joskus löytänyt netistä sanajohdannaista OTATUTTAA käytetyn netissä. Kielitoimiston sanakirjasta sanaa ei ainakaan löydä. Jonkin aikaa sanaa ihmettelin, mutta sana tuntui lopulta käyttökelpoiselta, kuten totesin eräässä foorumikeskustelussa. Nyt kun googlaan, löydän sitä käytetyn aika monipuolisestikin – tosin ehkä jossakin tilanteessa myös väärin eli tilanteessa, jossa pitäisi käyttää vain OTATTAA.
Outojen sanojen ongelmallisuus
Ongelmana tahallisesti oudoissa sanoissa on se, että sanojen oikeellisuutta ei voi tarkistaa mistään. Laatija on laatinut sanan puhtaasti oman mututuntumansa pohjalta. Siihen pitäisi varauksetta luottaa.
Ratkojalle jää kuitenkin helposti epävarma tunne. Missä kulkee hyväksyttävän sanan raja, jää ratkojalle mututuntuman varaan.
Kun ratkoja kohtaa kovin oudon tuntuisen sanan, ainakin Sanarisin kohdalla pitäisi ehkä kokonaan jättää miettimättä se, onko sana hyvää, luontevaa suomenkieltä vai ei. Pitäisi vain ja ainoastaan keskittyä siihen, mikä sana antaa parhaalla tavalla mahdollisimman täsmällisen vastauksen vihjeeseen.
Toisinaan on myös epäselvää, onko outo sana laitettu varta vasten vaan ns. pakkoraossa. Tämä on epäolennaista, mutta tässä kyse on siitä, millaisena ratkoja laatijan kokee, kun hän huomaa pakkorakosanoja. Ainakin pakkorakosanoista ratkojalle jää valju tunne.
Kun laatijalla on ns. pakkorakosanoja ja varta vasten laitettuja outoja sanoja, ratkojalta itse asiassa edellytetään parempaa suomen kielen osaamisen tasoa kuin laatijalta, jos ratkoja haluaa erottaa pakkorakosanat ja varta vasten oudot sanat toisistaan.
Mitä Sanarisin ristikoihin tulee, niiden suhteen minulla on pysyvä epäluottamus laatijan mututuntumalla laittamiin omiin sanoihin. Minusta se on terve asenne. Sokea luottamus laatijoiden kielitajuun on minusta täysin epäterve asenne, joka on haitallinen niin laatijoille kuin ratkojillekin. Jos ei ole tervettä epäluottamusta, laadinta saattaa mennä aivan villiksi. Silloin ratkoja on kyllä ns. helisemässä.
Minusta tuli pysyvä kriitikko, mutta se on kyllä seurausta itse ristikoista. Tein kovisristikoihin tutustuessani alussa paljon virheitä ja teen vieläkin joskus. Pitää kehittyä itsekin, että ei arvostele sanoja väärin perustein.
Pidän Sanarisin ristikoista, koska niissä on minulle sopivasti haastetta. Ne ovat usein myös varsin hauskoja. Mutta joidenkin laatijoiden laadinnan suhteen ei koskaan voi luottaa sanojen kunnollisuuteen. Heidän ristikoidensa ratkonta on hieman epämiellyttävää kun saa olla koko ajan vähän ”varpaisillaan”.
Sanariksella on kyllä laatijoita, joiden kohdalla kielellistä toimivuutta ei tarvitse epäillä. Brigitta Kalpa ja Mirja Pihlajamäki ainakin laativat ristikoita, joiden sanastossa ei ole koskaan huomauttamista.
_______________________
Sivuun liittyvät keskustelut ja muut sivut omilla sivuillani ja Suomi24:ssä:
Yhdistä näiden avulla:
Sulje lisäikkuna